Minä, Ilkka Andersin, väännän toisaalla leipätyökseni arkkitehtuuria. Intohimo, joka on jaksanut seurata mukana jo parisenkymmentä vuotta. Tästä huolimatta, työ ja vapaa-aika säilykööt erillään toisistaan, vailla yhteistä kosketuspintaa. Silti: pakon edessä suostun ottamaan kantaa alan problematiikkaan myös tämän kanavan kautta. Konsultoiden, neuvoen, myötäeläen, kenties suunnitellen. Lähinnä sydäntäni ovat kuitenkin sanataiteilu, kikkailu sekä kitarannäpläily. Nämä ulottuvuudet matkaansaattavat vastapainon arjen harmaudelle, kannatellen minua viihtymään intohimoni parissa myös seuraavat vuosikymmenet. Eläkeikää odotellessa.